Uutta strategista osaamista

Kun Pihtiputaan mummo selaimen avasi…

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan itsestäni esittely, aloin pohtimaan toista kertaa tänä vuonna työuraani (ensimmäisen kerran mietin sitä, kun hain tänne Reallylle töihin; kirjoitin CV:n ja näytin sen ystävälle, joka pyöräytti silmiään ja kirjoitti sen uusiksi. Kiitos siitä). Samalla aloin miettimään sitä, miten tämä Internet onkaan urani aikana kehittynyt. Olen nimittäin sen verran muumio, että olen ollut mukana melkein alusta asti eli siitä, kun Hypertext-linkitys oli ehkä kovinta ever!

Alalle päädyin oikeastaan vahingossa; siinä vaiheessa, kun lahjoin kaverin pikkuveljeä tekemään johonkin kurssiin pakollisena työnäytteenä kuuluvan HTML-sivuston, ei tullut mieleeni, että tästä hommasta se ura vielä urkenee.

Vuonna 1999 ei eletty Internet-kuplaa enkä minä sen hyvistä puolista muutenkaan päässyt nauttimaan; siihen aikaan junnut pistettiin firmoissa tekemään Intranet-projekteja. Epäkiitollista hommaa, jos ajatteli vain kollegojen ja pomojen kiinnostusta, mutta kullanarvoista ”kädet savessa-kokemusta”.

Tämä Intranet-projekti, jonka pariin pahnanpohjimmaiset pistettiin puuhailemaan, osoittautuikin kokonaisvaltaiseksi kehityshankkeeksi, jonka hedelmiä keräilen edelleen monessa mielessä. Ja sitä paitsi, Intranetin sisältö oli siihen aikaan kuitenkin luotettavaa. Internet-sivustoa ei siihen aikaa käyttänyt lähteenä kukaan itseään kunnioittava media; verkossa oli pelkkää huhutietoa. En tiedä, mietittiinkö silloin sivuja tehdessä kauheasti loppukäyttäjiä? Ehkä ei tarvinnut, koska ihmiset eivät varmaan oikein tienneet mitä vaatia, vaan kaikki oli hienoa. Varsinkin flash.

Internet-kuplan puhkeamisen jälkeen siirryttiin pikkuhiljaa uuteen vaiheeseen; IT-firmat ja firmojen IT-osastot omivat Internetin. Tässä vaiheessa loppukäyttäjiä ei ainakaan mietitty. Seurasin sivusta, kun pedagogit jäivät verkko-oppimisprojekteissa valtavien järjestelmähankkeiden jalkoihin. Kappas vaan, kun ketään ei kiinnostanut sisältö, vaan sen parhaan ja hienoimman (siis IT-näkökulmasta) järjestelmän hankkiminen. Nojoo, olihan se tietysti ihan hyväkin, että IT tuli mukaan; ainakin saittien saatavuus parani, kun sivusto ei enää pyörinyt jollain epämääräisellä koneella webmasterin (muistatteko tuon ammatin, WEBMASTER!) pöydän alla. Mutta, toisaalta, se teki Internet-hommista myös tuskaisia ja pitkäpiimäisiä järjestelmäprojekteja ja ennen kaikkea, fokus karkasi. Miten se tällä alalla onkin niin helppoa! Kuluttajat saivat kuitenkin verkkokauppansa ja nopeasti latautuvat sivut.

Seuraava selkeä steppi eteenpäin olikin Web 2.0. En ole yhtään varma, oliko se kaikin puolin hyvä asia. Minusta tuntuu, että se vei taas fokuksen väärään suuntaan. Yhtäkkiä kaikkien mielenkiinto menikin kivoihin JavaScript-kikkareisiin ja siihen, että kaikki ovat sisällöntuottajia (muistatteko, kun lehtien kolumnisteistakin tuli yhtäkkiä bloggaajia?) ja mitä tahansa verkosta etsitkin, tarjoaa Google sinulle ystävällisesti nostoja Suomi24:n keskusteluista.

Internet on vielä kovin nuori ala ja kehityksen kovassa vauhdissa pää voi pyörähtää ja jäädä väärään suuntaan. JavaScript-kikkareissa ei ole mitään pahaa, päinvastoin, oikein käytettynä ne lisäävät sivustojen käytettävyyttä ja tekevät navigoinnista miellyttävää ja on ihan hyödyllistä lukea keskustelupalstalta, että jonkun tuotteen akku on monen kuluttajan mielestä kehno. Kaikki uusi ei kuitenkaan sovellu kaikille ja siksi sivuston konseptin miettimiseen kannattaakin panostaa; miettiä liiketoimintatavoitteet ja miettiä sen jälkeen avoimesti millä tavalla verkkosivusto saadaan tukemaan tavoitteita niin, että se palvelee parhaiten loppukäyttäjää.

Journalistikoulutuksessa luentosalin ikuisena vieraana oli se kuuluisa “Pihtiputaan mummo”, jota toimittajien piti miettiä sisältöä jalostaessaan. Samaa Pihtiputaan mummoa kannattaa miettiä jokaisen verkkosivustoaan kehittävän yrittäjän; Pihtiputaa on Internet-maailmassa vielä iso paikka ja mummoja on paljon, joten laadukkailla perusjutuilla pääsee pitkälle.

Yleensä siihen ei vaadita paljon; hyvä idea, loppukäyttäjää (ja hakukoneita) ajatellen laadittu laadukas sisältö ja sivustorakenne sekä toimiva ulkoasu (eli se konsepti). Lisäksi tarvitaan hyvät työkalut sisällön ja tiedon ylläpitoon sekä ahkeruutta luoda ja kehittää sisältöä, seurata analytiikkaa ja muuttaa asioita tarvittaessa. Helppoa, eikö?

–

Tuija on kokenut kuluttajille suunnattujen verkkopalveluiden ja -kauppojen konseptien, business logiikoiden, strategioiden sekä sisältöjen suunnitteluun erikoistunut konsultti, jolla on useiden vuosien käytännön kokemus vaativista kansainvälisistä projekteista eri toimialoilta. Tuija tulee Reallyn asiakasprojekteihin vahvistamaan strategia- ja konseptikehtystä.